Elämä jota en olisi halunnut elää on selviytyjän kertomus suomalaisesta rock-bisneksestä, jossa rock ja raha eivät aina mahdu samaan yhtälöön. Välillä saa ajaa mersulla, välillä juosta pitkin korpea jahtaamassa keikkajärjestäjää, joka häippäsi lippukassan kanssa. Niin sanotut kaverit katoavat tiukan paikan tullen, ja oikeat ystävät vaihtavat hiippakuntaa. Lido Salonen on rikkaan suvun köyhä poika, joka vietti nuoruutensa stadin jengeissä, eteni kolkkapojasta kylpylänomistajaksi, selviytyi hengissä ja kertoo nyt tarinansa. Mies soitti ensin progekitaraa Kalevala-bändissä, oli vähän kaikkien Suomi-rockin starojen manageri - Hurriganesin, Sleepy Sleepersin, Hanoi Rocksin, Dingon, Pelle Miljoonan, Kirkan, Smackin - ja roudasi ulkomailta bändejä, joista myöhemmin tuli maailmalla nimiä, kuten Metallica ja Europe. Lido kertoo keikoista ja konkursseista, osumista ja ohareista, oikeista ja feikeistä kavereista. Js ihanasta naisesta, joka pisti rock-äijän touhut uusille raiteille.
Täytyy tunnustaa, että hyvin vähän olen elämänkertoja lukenut. No, tästä oli helppo aloittaa. Kirja eteni vauhdikkaasti ja helppo kuvitella samanlaiseksi Lidon elämäkin. Populaarikulttuurin nimiä vilahteli stadinslangin seassa. Monessa ehti tämä herra olla mukana ja elämänsä viimeisinä vuosina keskittyi valokuvaamiseen ja musiikin jätti harrastukseksi. Lido kuoli vuonna 2008. Aina oppii jotain uutta ja täytyy tunnustaa, että en tiennyt mikä on progekitara. Google tiesi ja nyt minäkin. Samoin täytyi selvitellä bändiä nimeltä Kalevala. Nyt tiedän siis siitäkin. Suosittelen kyllä kaikille Suomi-rockin historiasta kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti